Runningsup

on ollut tämä. Ja nytkö pitäisi orientointua työarkeen? Onneksi ei vielä arkiarkeen. Rakastan epäarkea. Arki on jees - yleensä, mutta kesän epäarki on parasta. Mun elämän uutta voipottua! Hyvää viiniä (tai halvempaakin muovimukista) . Villiä tanssia (tai suloista nojailua) . Loputonta valvomista (tai kellon ympäri nukkumisia) . Auringossa lojumista  (tai kesäsadepisaroita kasvoilla) . Rauhoittavia yöuinteja (tai kuumasta saunasta kylmään järveen pulahduksia). Rakkautta, ymmärrystä ja yhteisiä suunnitelmia (onpas ylevää!) Jokunen ihminen sanoo, että arjen pitäisi olla yhtä juhlaa tai vähintään sellaista, ettei siitä tarvitse valittaa. En tiedä voiko ihan noin ehdoton kukaan kuitenkaan olla? Mun arki karaisee, tylsistyttää, nuhjuuttaa, kalventaa, pätevöittää, yhdistää, v...ttaa, samentaa, himmentää ja vaikka mitä (hyviäkin asioita).  Loma taasen hellii, tuulettaa, ruskettaa, ihastuttaa, naurattaa, pitkästyttää harvemmin ja vaikka mitä muuta virkistävää, muttei juurikaan huonoja ju