Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2017.

need for green

Joulukuussa tarvitsin keltaista , nyt huikkaan  vihreän perään. Vihreän kaipuu on kova. Wonder why - vihreää ympäristössä viimeksi ja koska? Kuka muistaa? Mutta niin keltaista kuin vihreääkään en kovin mielelläni (nykyään) päälleni laita, joten ripotellaan ja katsellaan sitä ympärillä. Miettikää!  Vihreät housut ja keltainen paita , kyllä sellainen oli muotia 1980-luvulla ja nähtiin minunkin ylläni moinen karseus. Ja 90-luvulla miehillä oli (must to wear)  tummanvihreät tai viininpunaiset farkut, kohta retroillaan ihan varmasti sitä. Onnea miehille! Pidin Marimekon keväänvihreää rotsia joskus 10-vuotta sitten. Se oli kiva tuolloin, nyt - not my style. Takkia kehuttiin aina ja laajalti kuten nykyistä kirkkaan sinistä takkiani, johon itse alan jo kyllästyä. Ihana sammaleenvihreä samettijakku (Firenzestä ostettu) oli lempijakkuni reilut 10 vuotta sitten. Niin ihana, nyt - ei kiitos. Jos oikein hartaasti muistelen, saattaa jotain muutakin vihreää vaatetta muistua mieleen. A

keväthöpinää

Kevät. Ja lyhyt sääpuhe, koska tänään sää on tuollainen nuhruisen harmaa (mutta hapekas) eli vettä ja tuulta eri nopeuksilla ja eri kulmista kohti naamataulua. Mun tukka ei kestä tällaisia säitä, siksi olenkin jo ajat sitten luopunut naurettavista föönausyrityksistä. My hair menee niin säkkärään, pystyyn ja joka suuntaan kuin sitä huvittaa (näyttää kuulemma Einsteinin tukkaviritykseltä). Onneksi en ole nainen, joka saa slaagin jos jokin suortuva on hiukan vinossa, lähinnä päinvastoin :D Mun kuontalon pitää olla lennokkaasti syherössä ja naurussa (miksi yhdistän tiukan suoran tukan tiukkaan kovaan luonteeseen, no siksi :D ) Tärkeää: tukka nauruun mutta ei sellaiseen tyhmään hermostuneeseen hihitykseen! Jaiks! Ja koska eilen näytti keväältä. Piipahdin työjutuissa Loviisassa. Jos tuo ei näytä keväältä niin sitten ei mikään! Illalla olimme vielä Porvoon Sinnessä. Suositus + Repsokkaa viikonloppua!

vaihe

Huomattavasti rauhallisempi työmeno jatkuu edelleen ties monettako viikkoa - neljättä? Sillä on ihmeellisen stimuloiva vaikutus mun ajatusmaailmaan. Olen taas voinut uppoutua erääseen tärkeään kehittämisprojektiin. Kun on riittävästi aikaa, ehtii miettiä, tutkia ja kehittää. Se toimii toistepäin näin: Kun pöytä ylitäys hommia, ei kerkeä kuin suorittaa. Rauhallinen vaihe, älä lopu koskaan.... Keväällä on piristävä vaikutus muhun (ja moneen muuhunkin), tätä ei voi toistaa liikaa! Työn miellyttävän vaiheen lisäksi, iloitsen hirveän paljon: -tyttären uudesta opinahjosta. Go my girl! <3 -tulevasta reissusta Tukholmaan. Matkat <3 -liikunnasta ts. kävelyt, joogat ja kuntosalit (tällä erää sellaisia). Vaikka sain viimeksi alaselän kipeeksi salilla. Sellaista se nykyään on, aina vähän kolottaa jostain. Sen lisäksi, että ikä tuo viisautta (a lot of - tietty) se tuo myös kroppaan jäykkyyttä ja kaikenlaisia pitkäkestoisia tuntemuksia. Yritys on kuitenkin pitää body toimintakunnossa.